Miksi ja miten pieni ja piskuinen Suomi sinnitteli niin hyvin ylivoimaista vihollista eli Neuvostoliittoa vastaan talvisodassa? Tähän kysymykseen vastaa sorahistorian ja sotataidon dosentti Pasi Tuunainen uudessa kirjassaan Finnish Military Effectiveness in the Winter War, 1939–1940.

Tuunainen työskentelee Itä-Suomen yliopiston historian yliopistonlehtorina ja on tutkinut talvisotaa monesta näkökulmasta. Hän toteaa, että vaikka talvisota on maailmanlaajuisesti marginaalinen pohjoinen sivunäyttämö, suomalaisille sillä on edelleen tärkeä merkitys.

– Sodat ylipäätään ovat syvälle yhteiskuntiin ulottuvia ja monitahoisia ilmiöitä, joista löytyy paljon tutkittavaa.

Tuunaisen selvitti tutkimuksessaan, miten suomalaiset kehittivät ja ylläpitivät sotilaallista tehokkuutta aseistukseltaan ja joukoiltaan huomattavasti suurempaa puna-armeijaa vastaan. – Sotataidoiltaan suomalaiset olivat korkealla tasolla ja tämä näkyi taistelussa. Suomalaiset onnistuivat yllättävänkin hyvin torjumaan puna-armeijan rynnistyksen.

Tukkijätkien konstit käyttöön

Yksi Suomen pärjäämiseen vaikuttaneista tekijöistä oli talvi. Suomalaissotilaiden kokemus talvisissa oloissa selviytymisestä ja luonnon armoilla elämisestä osoittautui kultaakin kalliimmaksi.

– Maaseudun pojat olivat tottuneet elämään luonnon kanssa sopusoinnussa. Heille ei tullut tenkkapoo jos joutui liikkumaan tiettömien taipaleiden takana ja yöpymään erämaassa. Tukkijätkien konstit oli omaksuttu ja otettu käyttöön, Tuunainen toteaa.

Myös Suomen kyky muuntaa toimintaa ja sopeutua vaihteleviin tilanteisiin osoittautui lyömättömäksi eduksi kaavamaisesti toimivaa puna-armeijaa vastaan.

– Talvisodasta opittiin monia asioita, jotka näkyvät vielä tänäkin päivänä Suomen maavoimien uudistuneessa toimintatavassa. Vaikka sodan kuva on muuttunut huomattavasti, niin ihan kaikki asiat eivät ole muuttuneet.

Kuuntele haastattelu:

kuuntele Kesto: 24’37”

Kuvituskuva: SA-Kuva

Vastaa