Tänä vuonna tulee kuluneeksi 100 vuotta Suomen sisällissodasta. Kuopiossa järjestettiin vuoden 1918 tapahtumia käsitellyt yleisöseminaari ”Sata vuotta sisällissodasta”, jossa pohdittiin syitä punakaartin häviöön, tapahtumia Kuopiossa vuonna 1918 ja pappien roolia sisällissodassa.
Tilaisuudessa puhunut FM, historiantutkija Erkki Kinnunen käsittelee esityksessään lähinnä Kuopion taistelua ja Kuopion vankileiriä sekä näitä edeltänyttä kehitystä.
Maan sisäinen tilanne kärjistyi jo kauan ennen sisällissodan alkua. Vuoden 1905 suurlakko sysäsi poliittisen toiminnan kasvuun etenkin työväen osalta, joka perusti innolla työväenyhdistyksiä. Suurlakon myötä maahan saatiin myös yhtäläinen äänioikeus, mutta siihenkään ei täysin luotettu.
Lopulta välien kärjistyminen johti sisällissodan syntyyn tammikuussa 1918.
– Suomen sisällissodasta puhuttaessa pitää muistaa, että se oli vain pieni osa ensimmäistä maailmansotaa. Saksa julisti sodan Venäjälle 1914, kertoo historiantutkija Erkki Kinnunen laajemmasta maailmantilasta.
Vaikka Suomen sisällissota oli hyvin verinen ja kuolonuhrien määrä nousi kymmeniin tuhansiin, Kuopiossa henkilötappiot jäivät vähäisiksi, eikä kahdeksan päivää kestäneestä sodasta näin Kinnusen arvion mukaan jäänyt suurta traumaa.
– Kuopiossa ei ollut punaista terroria, ei merkittäviä murhia tai väkivaltaisuuksia. Punakaarti oli maltillinen, eivätkä valkoisetkaan syyllistyneet suurempaan terroriin.
Sotaa edeltävänä aikanakin Kuopiossa pyrittiin saavuttamaan sopua leirien välillä. Vielä aivan ennen sodan alkamista haettiin sopua Kuopion Puistokoululla järjestetyssä kokouksessa.
– Kokouksen alustajan pääajatus oli, vaikka koko muu Suomi tappelisi, niin Kuopiossa työväki ja porvarit lyövät sovinnon kättä.
Rauhankokous päättyi tuloksettomana kiivaisiin puheevuoroihin, syyttelyihin ja uhkauksiin. Samaan aikaan muualla Suomessa oltiin jo noustu aseisiin.
Myös lääninmaaherra yritti saada osapuolet keskusteluyhteyteen, mutta valkoiset eivät enää tähän tapaamiseen saapuneet.
Sota oli Kuopiossa suhteellisen veretön ja vaatimaton, ei ollut kiivaita yhteenottoja ja tapahtui pikainen antautuminen.
– Synkin luku Kuopion sisällissota-ajasta on ehdottomasti Kuopion vankileiri ja sen joukkokuolleisuus.
Kuopion vankileiri ei Kinnusen mukaan poikennut muista suurista vankileireistä, ravintoa oli liian vähän, väkeä liikaa liian pienellä alueella, hygienia oli olematonta ja sairastuneisuus lisääntyi kesän tullessa.
Pahimmillaan elokuussa sairastui viidennes vangeista, paljon vankeja kuoli ravinnon puutteeseen ja kulkutauteihin. Vankeja myös teloitettiin.
– Sotasurma-tietokannan mukaan Kuopion vankileirillä kuoli kaiken kaikkiaan 475 vankia, joista 63 oli syntynyt Kuopiossa tai Kuopion maalaiskunnassa. Pitää muistaa, että kuopiolaisia oli myös muilla vankileireillä.
Kuopion vankileirin toiminta loppui syykuun lopulla vuonna 1918.
Mitä Kuopiossa tapahtui ennen sisällissotaa ja sen aikana?
Kuuntele Kinnusen esitys kokonaisuudessaan:
Kesto 34’09”
Puheenvuoro on taltioitu 8.2.2018 kuopiolaisen Kallaveden seurakunnan järjestämästä Sata vuotta sisällissodasta -yleisöseminaarista. Seminaari järjestettiin yhteistyössä Kuopion isänmaallisen seuran, Kuopion Paasikivi-Seuran ja Pohjois-Savon UKK-Seuran kanssa.
