Turkistarhojen määrä on romahtanut Itä-Suomessa 30 vuodessa

Kari Salmela - 22.4.2009 - 15:23:00

Turkistarhaus on elinkeinona kokenut 30 vuoden aikana rakennemuutoksen, joka hakee vertaistaan.
Itä-Suomessa oli vielä 1980-luvun alkupuolella noin 500 turkistarhaa. Nykyään tarhoja on enää alle 20.
- 90-luvun lama vei suurimman osan. Laman jälkeen Itä-Suomessa oli noin 50 tarhaa jäljellä, sanoo tutkija Katri Karkinen Joensuun yliopistossa.

Jäljellä tarhaajista ovat ne sitkeät sissit, jotka ovat tuoneet yrityksen läpi suhdannevaihteluiden, laman ja rahoituskriisien.
Karkisen väitöstutkimus on kuvaus turkistarhauksen nopeasta laajenemisesta julkisen tuen turvin sekä supistumisesta 1990-luvun laman myötä.

Sodan jälkeen jälleenrakennuksen päätyttyä 1960-luvulla siirryttiin kehitysaluepolitiikan kauteen. Silloin pyrittiin synnyttämään Itä- ja Pohjois-Suomeen teollisuutta ja työpaikkoja.
Eräs laajeneva elinkeino oli turkistarhaus. Työssä tarhaajia rohkaisi tulevaisuuden lupaukset paremmasta elintasosta. Kalastamalla, teurasjätteitä hankkimalla ja viljatuotteita sekoittamalla tarhaajat saivat ravintoa ketuille, supikoirille ja minkeille.
Kehitysaluepoliittisen rakentamisen julkinen tuki loi Itä-Suomeen myös turkiseläinten rehutehtaita, joille saatiin raaka-aineet laajenevalta elintarviketeollisuudelta, kirjoittaa Karkinen.

Tarhaajien tärkein asiakas oli huutokauppa, jonka järjesti Turkistuottajat Oy Vantaalla. Turkistarhaus hyötyi vapautuvasta ulkomaankaupasta, sillä suurin osa turkiksista päätyi vientiin.

90-luvun laman aikaan turkisten menekki heikkeni ja tarhauksen julkinen tuki väheni.
Itä-Suomessa katosi 90 prosenttia tarhoista ja alan yrityksistä.
Vasta vuosikymmenen lopulla uudet huutokaupan turkisostajat, jotka tulivat Kaukoidästä ja Venäjältä, rohkaisivat jäljelle jääneitä tarhaajia kehittämään ammattiaan. Vuonna 2008 Itä-Suomessa oli 17 päätoimisesti hoidettua turkistarhaa.

Eläinoikeusliikkeen nousu ja tarhaiskut nostivat turkistarhat esille mediassa. Tarhaajat leimattiin eläinten oikeuksien polkijoiksi. Aktivistien eräs toimintatapa oli sabotaasi. Itä-Suomessa tehdyt kymmenkunta tarhaiskua kuuluvat selvittämättömiin ilkivaltarikoksiin.

Karkinen haastatteli tutkimukseensa useita nykyisiä ja entisiä tarhureita ja heidän perheenjäseniään. Haastateltujen joukossa on myös sabotaasi-iskun kohteeksi joutuneita.
Tutkimuksen yhteenvedossa nousi esiin kaksi eri tarhaajasukupolvea. Ensimmäinen niistä työskenteli toiveikkaan kehitysaluepolitiikan aikana ja toinen harjoitti ammattia taloudellisten vaikeuksien keskellä ja leimattuna.

Kesto 16'44"

Kuvituskuva, kaavio: Katri Karkinen

Haastateltavana:

• MMT Katri Karkinen, Joensuun yliopisto