Joulukalenteri 1.12.2011

Toimitus - 1.12.2011 - 07:00:00

Kantin ja Radio Savon yhteisessä joulukalenterissa julkaistaan tarinoita joka päivä aina jouluaattoon saakka. Tarinat ovat kuopiolaisten Länsi-Puijon ja Pihkainmäen koulujen 4. ja 5. -luokkalaisten kirjoittamia. Yksi kunkin päivän tarinoista on myös kuultavana Radio Savon nettisivuilla ja lähetyksissä (Kuopio 98,1 MHz, Iisalmi 96,5 MHz) Kuopion kaupunginteatterin näyttelijän lukemana.

Joulukalenteri käynnistyy tänään kahden tarinan voimin. Tämänkertaisten tarinoiden kirjoittajat ovat Milka Karhunen ja Kiia Turunen.

Milka Karhusen tarina Päivä Korvatunturilla on kuultavissa myös äänenä Radio Savon verkkosivuilla. Lukijana on Kuopion kaupunginteatterin näyttelijä Katri-Maria Peltola.

» Joulukalenterin etusivulle

Päivä Korvatunturilla

Oletko koskaan ajatellut päivää Korvatunturilla pukin kylässä? Ensimmäisenä tietenkin ajattelisi suuria lahjakasoja, joista voisi kaapata aina mieluisensa. Varsinkin joulun alla kylä on täynnä kaaosta ja hälinää.

– Voi ei! saattaa kuulua kesken kiireiden. Stressi painaa jokaisen punalakin alla, eikä aikaa ole tippaakaan hukattavaksi. Varsinkaan, jos joku tonttupolo tai jopa joulupukki sairastuu! Taakka lisääntyy myös, jos lapset toivovat liikaa tai mahdottomia. Norsua tai jäätelömaata.

On jouluaatto. Aamu alkaa aikaisin, varsinkin muorilla. Puuroa pitäisi keittää koko jouluväelle. Onneksi apuna on pari apulaista, yleensä Maikki ja Maisa. Kun viimeiset unikeotkin on saatu herätettyä, on aika aloittaa muut hommat. Porot ja muut eläimet täytyy ruokkia ja lumityöt hoitaa koko isolta pihalta. Täytyy lakaista ja puunata, pestä ja siistiä. Kaiken pitää olla tip top, että päivän askareet voidaan hoitaa. Mitä enemmän toiveita, sitä enemmän puuhaa. Onneksi kuitenkin ahkeria tonttuja riittää. Pukki herää viimeisenä ja käy tarkistamassa, onko kaikki OK. Tunnelmaa kohentamaan alkavat myös musikanttitontut, svengaamaan joululaulujaan, mikä antaa lisää potkua työntekoon.

Tuhinaa riittää kylän joka kolkassa. Töitä on jokaiselle. Tonttuja on puupajalla, tekstiilipajalla, elektroniikkapajalla sekä karkkimajassa. Ylimääräisistä on vain apua! Tarkastajatontut käyvät vakoilemassa työntekijöitä ja yleensä he ovat tyytyväisiä. Joskus unikeot kuitenkin erehtyvät torkahtamaan, joka sitten huomataan. Kuorsaukselta ei voi välttyä.

Kun töitä on tehty tarpeeksi, on aika jouluaterialle. Muori on ahertanut koko suuren pöydän täyteen herkkuja. On kinkkua, kasviksia, laatikoita ja kaikkea muuta hyvää. Koko jouluväki kokoontuu syömään suuren pöydän ympärille. Myös eläimet saavat joulun kunniaksi lempiherkkujaan.

Syönnin jälkeen on aika juhlia, onhan joulu. Tontut ovat ylpeitä itsestään, saivathan he kaikki hommat ajoissa tehtyä! Musiikki soimaan ja tanssimaan! Hetken juhlittuaan alkaa pukkikin pitää kiitospuheen koko kylälle, kiitoksena 24 päivän aherruksesta. Pian kuitenkin täytyy hyvästellä pukki, sillä tämän reki on valmiina lähtöön. Yhdessä Petteri Punakuonon ja muiden porojen pukki lähtee kiertämään Suomea jakaen lahjoja kilteille lapsille.

Työ on ottanut osansa pikkuisista tontuista. Nyt jokainen nukkuu sikeästi kukin omassa pedissään. Enää kuuluu vain kuorsausta, sillä seuraavat hommat alkavat vasta seuraavana vuonna.

Milka Karhunen 5a
Länsi-Puijon koulu

Maailman parhain joulu vuoristossa

Tuli loimuaa ja tekee mitä hienoimpia muotoja. Kahdeksanvuotias Amanda katselee ihmeissään nuotion puita vasten kolahtelevia kipinöitä. Hänen vaaleat hiuksensa sädehtivät auringonlaskussa ja hieman jännittynyt ilme leviää Amandan kasvoille. Huomenna on jouluaatto, hän ajattelee mielessään ja juo kaakaonsa loppuun. Vanaset ovat telttailemassa kaukaisella vuoristolla ja heidän nuorin tyttärensä on ensimmäistä kertaa mukana. Teltta on jo kasattu ja pipareiden tuoksu leijuu ilmassa. Äiti on säilönyt pipareita rasioihin ja ottanut niitä mukaan, isoveli Teemu hotkiikin niitä innokkaana nuotion ääressä.

– Mennäänpä iltauinnille tuohon lähirannalle, äiti ehdottaa ja kaivaa uimapukua kassista päättäväinen ilme kasvoillaan.

– Joo! Amanda ja Teemu huudahtavat yhtä aikaa.

Koko perhe lähtee iloinen ilme kasvoillaan kohti jyrkkää polkua, joka johtaa rannalle. Amanda kantaa värikästä uimarengasta ja Teemulla on mukana sininen uimapatja. Äiti kantaa kassia, jossa on kaikkien uimavarusteet ja jokaiselle pillimehu.

Ranta alkaa jo pilkistellä muutaman puun takaa ja aallot houkuttelevat tekemällä suuria kieppejä, sekä välillä ne lainehtivat aivan hiljaa. Rantahiekka kimmeltää ja polttelee jalkojen alla kun perhe säntää oitis vaihtamaan uimavaatteitaan. Amanda tirkistelee koppiin, jossa Teemu parhaillaan kiskoo uimahousuja jalkaan, tyttö kikattaa mielessään kun näkee isoveljensä nallekalsarit.

– Kuka on eka vedessä?  Amandaa kiljaisee hennosti, kun kaikki ovat valmiita kokeilemaan miten kylmää vesi on.

Vedessä Amanda ui innokkaana koiraa ja Teemu on ottanut oikein mukavan asennon ja ruvennut nokosille uimapatjallaan kelluen.

– Katsokaa! Minä hain pohjasta tämmöisen, Amanda sanoo hengästyneenä ja osoittaa teräväreunaista korkkia. Hän raaputtaa ruostetta korkista ja saa selville pientä tekstiä.

– Tässä lukee että joulupukin juoma, hän selventää.

– Jännää, sehän tarkoittaa, että joulupukki on jo ollut täällä, Teemukin heräilee ja kiinnostuu asiasta.

Ketään ei enää huvittanut uida vaan kaikki kääriytyivät pyyhkeisiin ja pohtivat onko joulupukki oikeasti jo käynyt täällä.

– Entä jos hän halusin virkistyä ja päätti vähäisen uida? Teemu möläyttää.

– Ja unohti meidät, isä melkeinpä parkaisee.

– Tosiaan, hän olisi kyllä käynyt meillä jos oli näin lähellä. Kyllä hän olisi huomannut nuotion ja tajunnut, että täällä on joitain, äiti selittää viisaana.

Kyynel valuu Amandan poskelle, koska hän ei tajua miten pukki voi unohtaa heidät.

Pian isä ehdottaa että lähdetään nukkumaan ja se sopii kaikille. Amanda nieleskelee kyyneleitään ja ensimmäistä kertaa hänen elämässään, Teemu tarttuu pikkusiskonsa käteen. Teltalla he huomaavat, että on tapahtunut kamalia. Nuotio on sammunut ja puita on vähän kaikkialla, Amandan rakas mollamaija on revitty pienelle kalliolle ja telttakin on hävinnyt.

– Nukkeni! Yhyy! Amanda huutaa ja kyyneleet virtaavat hänen poskillaan kovaa vauhtia.

– Missä teltta on ja kuka ihme täällä on käynyt? Teemu ja isä kummastelevat kun taas äiti seuraa piparinmuruja.

– Mitä sinä puuhaat? Surullinen Amanda kysyy kantaen mollamaijansa palasia.

– Seuraan piparinmuruja ja ne johtavat syyllisen luo, äiti sanoo.

Kohta koko perhe kulkee jonossa pitkää polkua pitkin ja he kuulevat kaukaa naurua. Äiti kurkkaa jonon ensimmäisenä kulman takaa ja näkee parrakkaan punaisiin vaatteisiin pukeutuneen miehen.

– Joulupukki! Amanda kiljaisee.

Samassa mies eli joulupukki kääntää päätään ja katsoo hieman nolostuneena vihaista perhettä.

– Minä selitän tämän... Kun sain joulumuorilta hänen neulomansa koirapehmon ja inhottavat keijukaiset taikoivat sen eläväksi. No nimesin sen Lilliksi ja päätin ottaa sen mukaani kun jaan lahjoja. Se ei ollut hyvä idea koska Lilli sotki paikkanne ja puri tyttärenne mollamaijan rikki. Sekä naposteli piparinne ja repi telttakankaan joten piilotin sen mutta tässä se kangas nyt on. Rikki kuitenkin… Ai niin ja kadotin pullonkorkkini joka oli mittaamattoman arvokas…

– Tule meidän telttapaikkaamme niin jutellaan enemmän, äiti sanoo ja vilkuilee tuimasti koiraa joka nököttää joulupukin sylissä.

– Se pullonkorkki on tässä, Amanda sanoo ja ojentaa korkin pukille, joka kiittää nöyrästi

Myöhemmin koko konkkaronkka istuu nuotion ääressä ja pukki katselee loimuavaa tulta lumoutuneena. Hän hörppii kaakaota ja mutustelee pipareita, Lilli sylissään.

– Olen teille kiitoksen velkaa ja tietenkin minä teille lahjojakin annan, pukki mumisee suu täynnä piparia. Hän alkaa jaella lahjoja ja ilmoittaa että joutuu lähtemään.

Perhe alkaa avata innokkaana lahjoja ja Amanda repäisee jännittyneenä lahjapaperin erään paketin ympäriltä.

– Neula ja lankaa! Hän hihkaisee ja kertoo että niillähän voi korjata mollamaijan.

– Minä sain uuden kännykän! Teemu huudahtaa riemuissaan.

– Minä sain villasukat ja pipon, isä sanoo tyytyväisenä.

– Minäpä sain keittokirjan ja esiliinan, äitiäkin hymyilyttää.

– Maailman parhain joulu!! Amanda, Teemu, äiti ja isä huudahtavat iloissaan.

Kiia Turunen
Pihkainmäen koulu 4.lk

» Joulukalenterin etusivulle