Hunajasta on moneksi

Anne Heikkinen - 10.1.2012 - 10:38:38

Hunaja on makea herkku, joka jakaa mielipiteet: sitä joka rakastaa tai ei voi sietää. Hunajaa käytetään makeutusaineena erilaisissa juomissa, ruuanlaitossa sekä leivonnassa.

Hunaja valmistuu mehiläisten ahkeran työn tuloksena mehiläistarhoilla. Suomessa on noin 2 500 mehiläistarhaajaa ja kuluvalle talvelle kesää on jäänyt odottelemaan noin 40 000 mehiläispesää.

Hunajantuotanto onnistuu siis myös pimeässä ja kylmässä Suomessa.

– Mehiläiset keräävät sadon kesällä 4-6 viikon aikana, pääsatokausi alkaa juhannuksen jälkeen. Jos keskisatoa verrataan Euroopan satoon, niin kyllä täällä vertailukelpoiset hunajasadot saadaan lyhyestä kasvukaudesta huolimatta, toteaa pohjoisten yksikukkahunajien tiimoilta hiljattain väitellyt FM Anneli Salonen.

Ilman ihmisen hoitoa tarhamehiläiset eivät Pohjolan perukoilla pärjää.

– Nämä ovat kesymehiläisiä eli tarhamehiläisiä, joka on Suomeen tuotu laji. Mehiläisille joudutaan antamaan talviruokaa, koska tämä ei ole niiden luontaista elinaluetta. Tarhamehiläiset tuottavat kesän alusta ison yhdyskunnan, joka kasvaa voimakkaasti heinäkuuhun saakka. Elokuussa tarhaaja ottaa hunajat pois julman viileästi ja tilalle annetaan sokeria, joka mehiläiset siirtävät pesään ja sillä tulevat toimeen pitkän ja kylmän talven ajan.

Vadelmaa, apilaa, kanervaa

FM Anneli Salosen väitöstutkimuksessa selvitettiin kaikkiaan yhdeksän Suomesta kerätyn yksikukkahunajan fysikaalis-kemialliset ja aistinvaraiset ominaisuudet sekä niiden siitepöly-, aminohappo ja fenolisisältö. Salonen kertoo, että Suomesta löytyy rikas lajihunajavalikoima.

– Meillä voitaisiin kerätä noin 14 erilaista lajihunajaa. Etelä-Suomessa pääsatokasvina on viljelty rypsi, Keski- ja Itä-Suomessa suuri osa sadosta tule vadelmasta ja apiloista. Toki ei voi unohtaa metsämarjoja, puolukkaa ja mustikkaa tai pihlajaa ja voikukkaa. Hunajaa voidaan saada myös pajusta ja loppukesästä kanervasta.

Maailmalla on havaittu, että joillakin lajihunajilla voi olla lääketieteellisiä vaikutuksia. Salonen lähti selvittämään, voisiko meillä Suomessa olla erikoisia hunajia, joille voitaisiin löytää muutakin kuin elintarvikekäyttöä. Hän toteaa, että lajihunajien sisältämät fenoliyhdisteet, jotka antavat hunajille niiden antibakteeriset ja antioksidanttiset ominaisuudet, ovat peräisin osittain kukkien medestä ja osittain mehiläisten valmistamasta puolustusaineesta propoliksesta.

– Hunaja on hyvin sokeripitoista. Liki 80 prosenttia hunajasta on sokeria, siksi siinä on kova osmoottinen paine ja se on yksi tekijä joka estää mikrobien kasvuja. Hunajassa on myös alhainen ph sekä orgaanisia happoja, jotka toimivat mikrobeja vastustavasti, Hunajassa syntyy pieniä määriä vetyperoksidia, jotka voi tappaa mikrobeja sekä erilaisia fenoliyhdisteitä, jotka toimivat antioksidatiivisesti tai antibakteerisesti.

Kesto 13'19"

Filosofian maisteri Anneli Salosen väitöskirja Pohjoiset yksikukkahunajat: koostumus ja ominaisuudet tarkastettiin Itä-Suomen yliopistossa 2.12.2011.