Ilmastonmuokkaukselle kaivataan yhtenäisiä sääntöjä

Kimmo Salvén - 18.4.2013 - 10:01:09

Itä-Suomen yliopiston ja Ilmatieteen laitoksen tutkijat ovat julkaisseet ensimmäisen suomenkielisen tutkimuksen keinotekoisen ilmastonmuokkauksen kansainvälisestä hallinnoinnista.

Ilmastonmuokkauksella tarkoitetaan esimerkiksi ilmastonmuutoksen negatiivisien vaikutusten hillitsemiseksi käytettyjä teknologioita, kuten auringon säteilyn heijastamista takaisin avaruuteen. Teknologioiden käyttö herättää kuitenkin samalla pelkoja heijastusvaikutuksista muualla, yksittäisten valtioiden lieventäessä  ilmastonmuutoksen seurauksia omalla alueellaan.

Tutkimuksen mukaan ilmastonmuokkaustekniikoista ei ole toistaiseksi sitovaa oikeudellista erityissääntelyä.
– Kansainvälinen ympäristöoikeus rajoittaa kuitenkin jo nykyisin ilmastonmuokkaustekniikoiden käyttöönottoa, muistuttaa kansainvälisen ympäristöoikeuden professori Tuomas Kuokkanen Itä-Suomen yliopistosta.

Useat tapaoikeudelliset periaatteet, kuten huolellisuusperiaate ja vaatimus ympäristövaikutusten arvioinnista, voivat olla merkityksellisiä tekniikoita arvioitaessa. Biodiversiteettisopimuksen puitteissa on lisäksi jo tehty ei-sitova päätös, joka suhtautuu tekniikoiden käyttöön muuten kuin pienimuotoisen tutkimuksen osalta kielteisesti kunnes tietyt päätöksessä asetetut ehdot täyttyvät.

– Tällä hetkellä tärkeitä kysymyksiä ovat erityisesti ilmakehässä suoritettavan kokeellisen tutkimuksen pelisäännöt sekä tekniikoiden käyttöönottoon liittyvät kysymykset, toteaa ryhmäpäällikkö ja akatemiatutkija Hannele Korhonen Ilmatieteen laitoksen Kuopion yksiköstä.

Mikäli ilmastonmuokkaustekniikoita käsitellään jatkossa useiden kansainvälisten elimien ja sopimusjärjestelmien piirissä, on vaarana, että ne päätyvät osittain toisistaan poikkeaviin lopputuloksiin. Tämän vuoksi kansainväliseen yhteistyöhön ja koordinointiin liittyvät kysymykset ovat lähitulevaisuudessa keskeisessä roolissa.

Monitieteisen tutkimusryhmän laatima artikkeli ”Ilmastonmuokkaus ja kansainvälinen oikeus” on julkaistu teoksessa Ympäristöpolitiikan ja -oikeuden vuosikirja 2013. Tutkimus rahoitettiin Suomen Akatemian COOL-projektista, joka on osa Akatemian ilmastonmuutostutkimuksen ohjelmaa.