Ateismi yhteiskunnallisena ilmiönä

Kimmo Salvén - 3.9.2016 - 08:23:30

Filosofiakahvilan kevään viimeisessä tapahtumassa keskusteltiin ateismista, tilaisuuden alustajana toimi FT, uskontotieteen yliopistonlehtori Teemu Taira Helsingin yliopistosta. Taira ei halua pohtia filosofisesta näkökulmasta onko ateismi oikeutettu kanta, tai mikä on oikea, analyyttinen ateismin määritelmä, vaikka käsitteleekin ateismin tulkintoja alustuksessaan. Ennemminkin hän lähestyy ateismia yhteiskunnallisena ilmiönä.

– Minua henkilökohtaisesti on enemmän kiinnostanut se, miten ateismia koskevissa keskusteluissa puhutaan sekä uskonnosta että ateismista. Sekä millaisia erilaisia ateisteja on ollut ja on tällä hetkellä olemassa, tai miten nykypäivän julkkisateistit suhteutuvat vaikkapa menneisyyden ateisteihin.

Ateismin määrittäminen ei ole mitenkään yksioikoista. Toiset määrittävät ateismin uskonnottomuudeksi, toiset Jumalan kieltämiseksi. Joidenkin käsitevarastoon ateismi ei edes kuulu, tähän törmää ehkä useammin jossain muualla kuin Suomessa.
– Suomessa tuijotetaan enemmän kirkon jäsenyyttä. Se muodostaa kiinnekohdan julkiseen keskusteluun. Mutta jos me ajatellaan millainen porukka jää vaikkapa kirkon jäsenyyden ulkopuolelle, niin siellähän on vaikka mitä, Taira huomauttaa.

– He eivät suinkaan kaikki ole ateisteja, eivätkä edes uskonnottomia.

Toisaalta taas, osa kirkkoihin kuuluvistakin on tapauskovaisia, joilla ei välttämättä ole kirkkoon tai uskoon muuta yhteyttä kuin kirkon jäsenyys.

Ateismista on tullut yhteiskunnallisesti entistä näkyvämpää, vaikkakaan se ei välttämättä tarkoita, että ateismi olisi merkittävästi suositumpaa. Myös yhteiskunnan maallistumisesta on ollut merkkejä jo kauan.
– 60-luvulla oli aika vahva konsensus siitä, että yhteiskunta maallistuu. Ihmiset ovat ehkä uskonnollisia perhe-elämän piirissä yksityisesti, mutta uskonnolla ei ole enää niin suurta merkitystä yhteiskunnan kokonaisuuden kannalta, Taira kertoo.

Tätä 60-luvulla yleistynyttä tarinaa maallistumisesta on selitetty modernisoituvalla yhteiskunnalla. Mutta pitääkö tämä käsitys edelleen paikkansa? Suomessa ja länsimaissa tähän ehkä jo ennätettiin tuudittautua, mutta radikalistinen uskonnollinen toiminta on palauttanut uskonnon voimakkaasti framille. Tätä radikalismin lisääntymistä käytetään myös uusateismin työkaluna.

– Uusateistien sanoma on hyvin pitkälti sellainen, että uskonnot ovat sekä virheellisiä, eli ne tarjoavat väärän kuvan maailmasta, uskonnolliset väittämät eivät ole tosia, sekä sen lisäksi uskonnolliset väittämät ovat haitallisia, ne tarjoavat huonoa moraalista pohjaa niin yksilöille kuin yhteiskunnallekin.

Nykyaikainen keskustelu ateismista on keskittynyt hyvin pitkälti luonnontieteellisten lähtökohtien ympärille. Taira kaipaisi keskusteluun myös historiallista ulottuvuutta ja muita näkökulmia.
– Voimakkaasti luonnontieteeseen vetoavalle ateistiselle uskontokritiikille on tällä hetkellä tilausta, Taira muotoilee.

Kuuntele Tairan alustus kokonaisuudessaan:

Kesto: 61'02"

Alustus on  on taltioitu Filosofiakahvilassa Kuopiossa 17.5.2016.

Filosofiakahviloissa tavalliset ihmiset kokoontuvat yhteen keskustelemaan heitä koskettavista kysymyksistä. Tavoitteena on elävyys, toisten kohtaaminen kasvokkain, eri-ikäisten ja eri elämänpiireistä tulevien ihmisten näkeminen ja kuunteleminen sekä uusien näköalojen avaaminen yhdessä.

Kantti taltioi Filosofiakahvilan alustuksia yhteistyössä Snellman-kesäyliopiston kanssa.

Filosofiakahvila-sarjan etusivulle