Filosofiakahvilan kevään viimeisessä tapahtumassa keskusteltiin ateismista, tilaisuuden alustajana toimi FT, uskontotieteen yliopistonlehtori Teemu Taira Helsingin yliopistosta. Taira ei halua pohtia filosofisesta näkökulmasta onko ateismi oikeutettu kanta, tai mikä on oikea, analyyttinen ateismin määritelmä, vaikka käsitteleekin ateismin tulkintoja alustuksessaan. Ennemminkin hän lähestyy ateismia yhteiskunnallisena ilmiönä.

– Minua henkilökohtaisesti on enemmän kiinnostanut se, miten ateismia koskevissa keskusteluissa puhutaan sekä uskonnosta että ateismista. Sekä millaisia erilaisia ateisteja on ollut ja on tällä hetkellä olemassa, tai miten nykypäivän julkkisateistit suhteutuvat vaikkapa menneisyyden ateisteihin.

Ateismin määrittäminen ei ole mitenkään yksioikoista. Toiset määrittävät ateismin uskonnottomuudeksi, toiset Jumalan kieltämiseksi. Joidenkin käsitevarastoon ateismi ei edes kuulu, tähän törmää ehkä useammin jossain muualla kuin Suomessa.
– Suomessa tuijotetaan enemmän kirkon jäsenyyttä. Se muodostaa kiinnekohdan julkiseen keskusteluun. Mutta jos me ajatellaan millainen porukka jää vaikkapa kirkon jäsenyyden ulkopuolelle, niin siellähän on vaikka mitä, Taira huomauttaa.

– He eivät suinkaan kaikki ole ateisteja, eivätkä edes uskonnottomia.

Toisaalta taas, osa kirkkoihin kuuluvistakin on tapauskovaisia, joilla ei välttämättä ole kirkkoon tai uskoon muuta yhteyttä kuin kirkon jäsenyys.

Ateismista on tullut yhteiskunnallisesti entistä näkyvämpää, vaikkakaan se ei välttämättä tarkoita, että ateismi olisi merkittävästi suositumpaa. Myös yhteiskunnan maallistumisesta on ollut merkkejä jo kauan.
– 60-luvulla oli aika vahva konsensus siitä, että yhteiskunta maallistuu. Ihmiset ovat ehkä uskonnollisia perhe-elämän piirissä yksityisesti, mutta uskonnolla ei ole enää niin suurta merkitystä yhteiskunnan kokonaisuuden kannalta, Taira kertoo.

Tätä 60-luvulla yleistynyttä tarinaa maallistumisesta on selitetty modernisoituvalla yhteiskunnalla. Mutta pitääkö tämä käsitys edelleen paikkansa? Suomessa ja länsimaissa tähän ehkä jo ennätettiin tuudittautua, mutta radikalistinen uskonnollinen toiminta on palauttanut uskonnon voimakkaasti framille. Tätä radikalismin lisääntymistä käytetään myös uusateismin työkaluna.

– Uusateistien sanoma on hyvin pitkälti sellainen, että uskonnot ovat sekä virheellisiä, eli ne tarjoavat väärän kuvan maailmasta, uskonnolliset väittämät eivät ole tosia, sekä sen lisäksi uskonnolliset väittämät ovat haitallisia, ne tarjoavat huonoa moraalista pohjaa niin yksilöille kuin yhteiskunnallekin.

Nykyaikainen keskustelu ateismista on keskittynyt hyvin pitkälti luonnontieteellisten lähtökohtien ympärille. Taira kaipaisi keskusteluun myös historiallista ulottuvuutta ja muita näkökulmia.
– Voimakkaasti luonnontieteeseen vetoavalle ateistiselle uskontokritiikille on tällä hetkellä tilausta, Taira muotoilee.

Kuuntele Tairan alustus kokonaisuudessaan:

kuuntele Kesto: 61’02”


Alustus on  on taltioitu Filosofiakahvilassa Kuopiossa 17.5.2016.

Filosofiakahviloissa tavalliset ihmiset kokoontuvat yhteen keskustelemaan heitä koskettavista kysymyksistä. Tavoitteena on elävyys, toisten kohtaaminen kasvokkain, eri-ikäisten ja eri elämänpiireistä tulevien ihmisten näkeminen ja kuunteleminen sekä uusien näköalojen avaaminen yhdessä.

Kantti taltioi Filosofiakahvilan alustuksia yhteistyössä Snellman-kesäyliopiston kanssa.

Filosofiakahvila-sarjan etusivulle

Filosofiakahvila

Mieli, kieli ja kulttuuri

Syk­syn 2018 fi­lo­so­fi­a­kah­vi­las­sa poh­di­taan mie­leen liit­ty­viä ky­sy­myk­siä niin kie­len, kult­tuu­rin, du­a­lis­min kuin te­hok­kuu­denkin näkö­kul­mis­ta. Syksyn ensimmäisenä alustajana toimi FT, fi­lo­so­fi­an his­to­ri­an do­sent­ti Timo Kaitaro Helsingin yliopistosta.

Filosofiakahvila syksy 2018, aikataulu ja aiheet

Filosofiakahvila jatkuu jälleen Kuopiossa. Syksyn 2018 teemana on mieli. Kuopion Filosofiakahvila kerää jälleen filosofiasta kiinnostuneita kuopiolaisia keskustelemaan alan asiantuntijoiden alustuksista. Alustukset taltioidaan ja julkaistaan soveltuvin osin Kantin verkkosivuilla.

Populismin nousu Euroopassa

Populismi on noussut esiin niin kotimaan kuin laajemminkin Euroopan politiikassa tällä vuosikymmenellä. Populismista keskusteltiin myös Kuopiossa kevään viimeisessä Filosofiakahvilassa, jossa kevään viimeisenä alustajana toimi populismitutkija Emilia Palonen.

Oikeusvaltion idea

Kontrolloiko valtio oikeutta, vai oikeus valtiota? Mitä yhteyksiä löytyy Trumpin maahantulokiellosta, Turkin hallituksen oikeusvaltiokäsityksestä ja Sipilän hallituksen lainvalmistelusta? Tätä pohti yli­o­pis­to­leh­to­ri Niko Soi­ni­nen Filosofiakahvilassa.

Eurooppa filosofisena ideana

Euroopan ideasta Filosofiakahvilaan saapui puhumaan Eu­roop­pa-tut­ki­muk­sen tut­ki­ja­toh­to­ri Timo Miet­ti­nen, joka valotti alustuksessaan ajatusta yhtenevän Euroopan synnystä. Idea on peräisin jo satojen vuosien takaa.

Missä on moniarvoisuuden itäraja?

Kevätkauden ensimmäisenä vieraana Filosofiakahvilaan saapui Itä-Suomen yliopiston yleisen historian professori Jukka Korpela, joka pohti omassa alustuksessaan moniarvoisuuden itärajan paikkaa. Missä ajallisessa pisteessä länsi erosi idästä, ja minne raja voidaan maantieteellisesti vetää? Löytyykö erottavaa rajaa?

1 KOMMENTTI

  1. Vaikka maallistumisesta puhuttiin 60-luvulla, käytännössä se on Suomessa samoin kuin Pohjoismaissa vauhdittunut 2000-luvulla. Kirkkoon kuuluminen väheni nopeasti vasta silloin.

    Nyt lapsista kastetaan kirkon jäsenyyteen alle 70 %. Siviilivihkimisten osuus on suurempi kuin kirkollisten ja muiden uskonnolisten vihkimisen yhteensä. Enemmistö pariskunnista asuu avoliitossa ennen avioliittoa tai ilman avioaietta.

    Vuodesta 2004 vuoteen 2014 on on kaikissa Pohjoismaissa tapahtunut merkittäviä muutoksia kirkollisten siirtymäriittien käytön ja jäsenyhteyksien määrissä.
    Kasteiden osuus väheni

    Ruotsissa 69 prosentista 46 prosenttiin,
    Tanskassa 76 prosentista 64 prosenttiin,
    Norjassa 77 prosentista 63 prosenttiin,
    Suomessa 86 prosentista 72 prosenttiin (v. 2015 alle 70 %)

    Konfirmointien osuus väheni

    Ruotsissa 38 prosentista 29 prosenttiin,
    Tanskassa 73 prosentista 70 prosenttiin,
    Norjassa 68 prosentista 63 prosenttiin,
    Suomessa 89 prosentista 84 prosenttiin.
    Islannissa lukema oli 83 % vuonna 2010.

    Kirkollisten vihkimisten osuus väheni

    Ruotsissa 54 prosentista 33 prosenttiin,
    Tanskassa 41 prosentista 34 prosenttiin,
    Norjassa 49 prosentista 38 prosenttiin,
    Suomessa 64 prosentista 49 prosenttiin,
    Islannissa 81 prosentista 74 prosenttiin.

    Kirkollisten hautajaisten osuus väheni

    Ruotsissa 89 prosentista 76 prosenttiin,
    Tanskassa 90 prosentista 83 prosenttiin,
    Norjassa 94 prosentista 90 prosenttiin,
    Suomessa x prosentista 92 prosenttiin.
    Islannissa vuonna 2014 osuus oli 95 %.

    Kirkon jäsenyyksien väestöosuus laski

    Ruotsissa 78 prosentista 65 prosenttiin,
    Tanskassa 83 prosentista 78 prosenttiin,
    Norjassa 85 prosentista 74 prosenttiin,
    Suomessa 84 prosentista 74 prosenttiin,
    Islannissa 86 prosentista 75 prosenttiin”

    Toisaalta, vaikka kirkosta on erottu, monet vanhemmat ovat toistaiseksi jättäneet kastetut lapset kirkon jäseniksi. Tämä näkyy siinä, että nyt 7-17-vuotiaiden kirkkoon kuuluvuus on paljon suurempaa kuin 30-40-vuotiaiden. Ja kun koulu ja päiväkodit antavat ev.lut. seurakuntien lapsityön liittyä koulutyöhön niin että niiden vuosiohjelmaan sisältyy tunnustuksellisia jumalanpalveluksia ja hartautilaisuuksia, melko harvat vanhemmat ovat toistaiseksi ilmoittaneet, että lapsi ei osallistu uskonnollisiin tilaisuuksiin vaan niiden vaihtoehtona olevaan ei-uskonolliseen ohjelmaan. Läheskään kaikki elämänkatsomustietoon oikeutetut lapset eivät ole ET-opetuksessa, vaan aine on vajaaakäytössä, mikä tosin johtuu paljolti myös siitä, että alakouluissa ei ole ollut ET-ryhmiä ja vanhemmat ovat sen infon takia ruksanneet uskonnon ja nollakierre on jatkunut.

    Sekularisaatiokehitys on Suomessa vielä ambivalentissa, voisi kai sanoa ristiriitaisessa tilanteessa. Se kuitenkin etenee Pohjoismaiden tapaan. Muutos kouluissakin tekee tuloaan. Yhdenvertaisuussuunnitelmien laatiminen tänä syksynä, vuoden 2017 alkuun mennessä lisää keskustelua kouluissa myös suhteessa uskonnollisiin ja uskonnottomiin katsomuksiin ja vakaumuksiin. Ihmisiä tulee kohdella yhdenvertaisesti, syrjimättä heidän uskonnostaan tai vakaumuksestaan riippumatta. Siitä lähtökohdasta pitäisi käytäntöjä tarkastella ja uusia.

    Kyseinen kommentti on sähköpostipalautteen ja -kommentin perusteella toimituksen käsin lisäämä; sivustouudistuksesta johtuen alkuperäinen kommentointiyritys oli epäonnistunut.

Vastaa