Kosketinsoitinten historiaa ... klavikordista flyygeliin Osa 2/7: Klavikordin ääniala ja koko kasvavat - esimerkkinä Anonymus   > johdanto > osa 1 > osa 2 > osa 3 > osa 4 > osa 5 > osa 6 > osa 7 Kosketinsoittimen historiaa käsittelevän ohjelmasarjassa toisessa osassa harppaamme 1400-luvulta 1600-luvun lopulle. Klavikordi on saanut lisää kokoa ja ääntä ja siitä tuli suosittu kotisoitin 1700-luvulla.       Oppaana soivassa kosketinsoitinten historiassa on Pekka Vapaavuori, joka on Sibelius-Akatemian rehtori ja klaveerinsoitin lehtori Kuopion konservatoriossa. 1400-luvun Arnaultista siirrymme 1600-1700 -luvun taitteeseen. Toisin kuin nuotteja, klavikordeja on säilynyt vain 1-2 prosenttia jälkipolvien ihasteltavaksi. Alkuperäisten klavikordien rakentajia ei ole juurikaan tiedossa. Kesto 2'14"             Klavikordin ääniala ja koko kasvavat: ääniala 4 oktaavia, kaikupohja ja koskettimisto erillään, kaksi alinta mustaa kosketinta on jaettu kahtia… Kesto 3'42"     Ääni muistuttaa harppua tai kitaraa, myös vibraatto on mahdollista. Kesto 2'29"     Anonymus oli lähinnä kotisoitin, tuon ajan pystypiano. Myös muusikot ja musiikinharrastaajat käyttivät sitä harjoittelusoittimena. 1700-luvulla se kasvoi myös taiteellisen ilmaisun välineeksi. Kesto 3'18"         Vaikka klavikordin ääni on hento, niin sen äänen volyymi riitti hyvin tuon aikakauden tarpeisiin, jolloin ei juurikaan ollut taustamelua on. Kesto 5'46"       Näin soi Anonymus Pekka Vapaavuoren käsissä.   Kesto 0'33"     Toimittaja, kuvat: Harri Peiponen