|
Terveys jälkiteollisessa kulttuurissa
Tuula Vaskilampi
Terveyssosiologian professori
Kansanterveystieteen ja yleislääketieteen laitos
Kuopion yliopisto
Muotoilulla ja toiminnalla ihmisen hyvinvointiin Symposium 23.-24.9.1999
Tiivistelmä
TERVEYS JÄLKITEOLLISESSA KULTTUURISSA
Tarkastelen terveyttä jälkiteollisessa kulttuurissa yhteiskuntatieteellisestä näkökulmasta. Tällöin päähuomioni on terveyden kulttuurisessa tarkastelussa; siinä kuinka terveys käsitteellistetään ja minkälaiset arvot ja merkityssisällöt siihen liittyvät yhteiskunnassa. Lähtökohtana on myös ajatus siitä,että vallitsevat terveystavat ja käsitykset itsessään heijastavat laajempaa koko yhteiskunnan rakennetta ja kulttuuria. Lopuksi käsittelen terveyden yhteiskuntatieteellistä tutkimusta ja sen tulevaisuuden haasteita.
Terveys teollisen yhteiskunnan rakennemuutoksessa. Syntymä,kipu,kärsimys, sairaus ja kuolema ovat universaaleja ilmiöitä joita kaikki yhteiskunnat ovat aina joutuneet kohtaamaan ja hallitsemaan selittämällä ja säätelemällä. Yhteiskunnan rakenne ja kulttuuri ovat sisältäneet nämä selitysmallit. Teollistumisen myötä työnjako, ammatillisuus, koulutus ja tieteellinen tutkimus tulivat myös terveyden hallintakeinoiksi. Yleisesti omaksuttiin byrokraattinen organisaatiomalli terveyden tuottamiseen. Samanaikaisesti kehittyi hyvinvointivaltion idea, jonka mukaisesti yhteiskunnalla oli ensisijainen vastuu kansalaistensa terveydestä. Tämän vastuun se kantoi tuottamalla terveyspalveluja ja uskottiin palvelujen käytön takaavan väestön terveyden. Terveydenhuolto heijasti koko yhteiskunnan rationaallisuuden,tehokkuuden ja ammattillisuuden ihanteita.
Väestön sairastavuusrakenne muuttui myös tänä aikana: tartuntataudit vähenivät ja elintapoihin liittyvät pitkäaikaissairaudet lisääntyivät. Lähinnä luonnontieteisiin pohjatunut lääketiede pystyi selittämään ja yhdessä parantuneiden elinolosuhteiden kanssa myös vähentämään tartuntatautien määrää
Näin teollisen yhteiskunnan myötä terveyden hallitamekanismit olivat oleellisesti muuttuneet verrattuna esiteollisiin yhteiskuntiin. Sairauksien hoidosta oli tullut palvelu (tuote) jota käyttäjät kuluttavat kuten mitä muuta hyödykettä tahaansa. Parantajista ja hoitajista (auttajista,)oli tullut terveydenhuollon ammattilaisia jotka koulutuksensa perusteella hoitavat ammattinsa. Ammatillisuuden yhtenä takeena pidettiin kykyä tiedon ja tunteen erottamista toisistaan. Sairaus oli muuttunut yhä enemmän materiaaliseksi, fyysiseksi ilmiöksi jota voidaan tarkastella, tutkia ja mitata luonnontieteen keinoin yksilön oman kokemuksen ulkopuolelta. Terveys ja sairaus olivat siirtyneet ykistyisyydestä julkisuuteen
Terveys jälkiteollisessa yhteiskunnassa Teollisen yhteiskunnan kulttuuritrendit ovat osin jatkuneet myös jälkiteollisessa vaiheessa. Kuitenkin tämän ohella on tapahtunut oleellisia muutoksia. Ammatti- ja tuotantorakenne on muuttunut, ihmisten sosiaalinen ja maantieteellinen liikkuvuus lisääntynyt. Kiinteät koossapitävät kulttuuriset rakenteet ja elämää hallineet ns suuret
kertomukset ovat pirstoutuneet. Kirkko ja poliittiset ideologiat ovat pirstoutuneet ja menettäneet
yksilöitten elämää kokonaivaltaisesti ohjaavan luonteensa. Yksilöitten identiteetti ei ole enää yksi ja sama, vaan se muuttuu,sitä vaihdetaan ja opitaan uusia ja poisopitaan vanhaa. Rationaalisuuden ja tieteellisyyden ohella vaaditaan kokemuksellisuutta ja tunteitten esittämistä.
Perusrakenteiden hajoaminen ja identiteetin moninaisuus ovat mahdollistaneet ristiriitaisten totuuksien olemassaolon. Kaikki on mahdollista. Ehdottoman totuuden etsimisen tilalle on tullut monistettavan ja ulkokohtaisen informaation tuottaminen. Tiedon tuottaminen,rakenne ja suhde sen käyttäjään on muuttunut.
Voidaan väittää että tässä tilanteessa terveys on astunut markkinoille samoin kuin uskonnot.
On kilpailutilanne joka näkyy sekä terveyspalvelujen tuotannossa että markkinoinnissa,mutta myös terveyskulttuurin ideoissa ja merkitysrakenteissa. Nämä markkinat sopeutuvat nopeasti jälkiteollisen yhteiskunnan odotuksiin ja heijastavat itsessään jälkiteollisen kulttuurin merkityssisältöjä. Yhden ainoan oikean virallisen terveydenhuollon ulkopuolelle on noussut moninainen vaihtoehtoisten hoitomuotojen saareke,joka kulttuuriselta ja tuotannolliselta rakenteeltaan on vielä joustavampi ja monimuotoisempi kuin virallinen järjestelmä.
Jälkiteollisen terveyskulttuurin merkityssisällöt. Vaihtoehtolääkintä voidaan nähdä vastakulttuurina joka kyseenalaistaa valtakulttuurin auktoriteetin. Se merkityssisällöt esittäytyvät vastakohtina lääketieteelle. Kuitenkin myös se pitää itsessään ristiriitaisia aineksia ja toisaalta virallinen terveydenhuolto on omaksut itseensä samoja merkityksiä. Seurraavat vastakohtaiset parit voidaan erottaa jälkiteoolisesta terveyskulttuurista:
*Kokonaisvaltaisuus: Psyyken ja sooman kahtiajako
psyyken,sooman ja sielun jakamattomuus
*Luonto,luonnonmukaisuus,orgaanisuus Teknisyys,synteettisyys
*Yksilöllisyys,ainutlaatuisuus Massatuotanto, yleistettävyys
*Puhtaus,aitous, muokkaamattomuus Käsitelty,tuotettu,keinotekoisuus
*Kokemuksellisuus Ulkokohtaisuus
Näissä jälkiteollisissa merkityssisällöissä heijastuvat yleiset kulttuurin ideat. Ne ovat keskenään ristiriitaisia ja toisensa poissulkevia,mutta ihmiset pytyvät yhdistämään ja käyttämään niitä samanaikaisesti. Survey tutkimukset Suomesta esimerkiksi osoittavat että yli 4O % työikäisestä väestöstä on käyttänyt sekä virallisia että epävirallisia hoitomuotoja. Näin he voivat ilmaista pykimyksensä kokemuksellisuuten, uusien elämysten löytämiseen, yksilöllisyytensä ja ainutlaatuisuutensa korostamiseen.
Jälkiteollisessa terveyskultuurissa ovat nousseet keskeisiksi teemoiksi luonnon uudelleen arviointi,urbanisoitumisen ja tekniikan krittinen tarkastelu sekä ihmiskuvan kokonaivaltaisuuden käsitteellistäminen. Terveys on laajentunut kattamaan hyvinvoinnin ja elämisen laadun. Samalla siitä on tullut yksi keskeinen arvo.
Terveyssosiologinen tutkimus ja sen haasteet Terveysosiologinen tutkimus on keskittynyt
terveyden,sairauden ja hyvinvoinnin kulttuurisiin ja sosiaalisiin kytkentöihin. Terveys ja sairaus on nähty yhteiskunnan sääteleminä ilmiöinä, jolloin päähuomio on ollut ihmisten vuorovaikutuksessa ja kulttuurin sisältöalueissa. Keskeisiä tutkimusalueita ovat olleet:
*sosiaalietiologia ja epidemiologia
*sairaus- ja terveyskäyttäytyminen
*terveyspalvelujen käyttö
*terveydenhuollon organisaatiotutkimukset:organisaatiomallit,ammatillisuus
*terveyskulttuuri:
terveys- ja sairauskäsitykset, arvot, merkityssisällöt
Ihmiskuva ja ihmiskäsitys,ruumiillisuus
Eri hoitodiskurssit:biomedisiininen malli,kansanlääkintä,vaihtoehtolääkintä
*vammaistutkimus
*hyvinvointitutkimus
*terveydenhuollon kritiiki:medikalisaatio
Terveyssosiologia on yhteiskuntatieteiden tavoin käsitteellistänyt ympäristön lähinnnä sosiaalisena (ihmisten vuorovaikutuksena) ja ihmisen ensisijaisesti sosiokulttuurisena olentona. Viime vuosina tämä on nähty puutteena ja keinotekoisena rajauksena. On herännyt uusia tutkimushankkeita,joissa on pyritty yhdistämään luonto ja kulttuuri. Ihminen on samanaikaisesti sekä osa luontoa että kulttuuria.Fysiologian ja opitun kulttuurin välinen vuorovaikutus tarjoaa uuden lähetymistavan,se edellyyttä kuitenkin poikkititeellistä tutkimusotetta Toisena vielä uudempana haasteena on materiaalisen ympäristön mukaan luettuna tekniikan ja kulttuurin välinen vuorovaikutus ihmisten hyvinvoinnin edistämisessä. Materiaalisen ympäristön käsitteellistäminen monimuotoisena sosiaalisena konstruktiona joka jäsentää ja organisoi elämäämme mahdollistaa yhteiskunatieteen mukaantulon tutkimukseen. Virtuaalitodellisuuden tutkimisen pitäisi myös kuulua yhteiskuntatieteelliseen tarkasteluun.
Uudet tutkimushaasteet edellyttävät yhteiskuntatieteiden paradigman muutosta ja ennenkaikkea poikkitieteellistä vuoropuhelua. Tarvitaan yhteistyötä taideteollisuuden, suunnittelijoiden ja muiden ihmistä tutkivien tieteenharjoittajien kanssa
|
|
