Dementikko ja testamentti

Kari Salmela - 12.11.2008 - 15:09:00

Missä vaiheessa dementiaa sairastavan oikeus päättää omista asioistaan otetaan harkitaan?

Tai milloin dementiaa sairastava voi vielä muuttaa tai laatia testamentin?

Siinä kysymyksiä, jotka askarruttavat useita suomalaisperheitä, joiden omainen on tämän ankaran sairauden kurimuksessa.

Dementikon oikeustoimikelpoisuutta punnittaessa on kyse aina yksittäisestä arviosta. Yleispätevää ajankohtaa taudin etenemisen kannalta ei ole.

Arvioinnin perustana on aina oman tahdon syntymis- ja ilmaisukyky.

- Ne täytyy aina peilata päätettävään asiaan, tiivistää professori Tuula Pirttilä Kuopion yliopistollisesta sairaalasta ja muistuttaa, että lääkärit eivät tee esimerkiksi oikeustoimikelpoisuudesta päätöksiä vaan antavat lausuntoja. Päätökset tehdään käräjäoikeudessa. Tässä on kysymys osittaisen tai kokonaan holhoukseen asettamisesta eli oikeustoimikelpoisuuden laskemisesta.
- Käräjäoikeuden päätöksiin joudutaan turvautumaan tosin aika harvoin. Yleensä ne asiat selviävät muutoinkin. Jos on parisuhteessa elävä ihminen, niin pyrimme ajoissa järjestämän valtakirjat puolisolle. Näin hän voi hoitaa hakemuksia ja taloudellisia asioita sairastuneen puolesta. Tämä yleensä riittää.

Usein dementikko pyrkii pitämään oman elämänsä ohjat
mahdollisimman pitkään käsissään, kuten jokainen meistä. Joskus voi käydä niin ikävästi, että esimerkiksi rahankäyttö voi karata.

- Jos on tarvis käynnistää edunvalvontatoimet, se tehdään maistraatin kautta. Yhteydenotto maistraattiin tarkoittaa sitä, että maistraatti lähtee selvittämään henkilön tilannetta. Tällaisen pyynnön voi tehdä kuka tahansa sukulainen tai naapuri, jos on oletettavissa, että henkilö toimii omaa etuaan vasten, sanoo Pirttilä.

Maistraatti ottaa yhteyttä henkilöön itseensä ja lääkäriin, joka sitten arvioi dementikon ja antaa asiantuntijalausunnon. Lähes aina kuullaan myös sairasta itseään.

Testamenttiasiat pyritään Pirttilän mukaan myös keskustelemaan sairauden alkuvaiheessa riittävän ajoissa.

- Pyritään arvioimaan onko ihminen ymmärtänyt mitä on tekemässä, hän ymmärtää mitä on testamentti ja ymmärtää mitä tarkoittaa kun hän tällaisen tahdonilmaisun tässä testamentissa tekee. Tämä on lähtökohta.
Toinen lähtökohta on arvioida onko tahdonilmaisu pysyvä mielipide vai onko kysymys äkillisestä mielen muutoksesta. Jos muutos tapahtuu sairauden aikana, pyritään selvittämään onko sairauden joku vaihe tai ulkopuolinen taho voinut aiheuttaa syyn mielipiteen muutokseen.
Nämä kaikki tulevat arvioitavaksi kun muistisairas suunnittelee esimerkiksi testamentin tekoa, sanoo Pirttilä.

Kesto 14'21"

Haastateltavana:

• Professori Tuula Pirttilä, Kuopion yliopisto