Millaiset tekijät määrittävät asumistamme tulevaisuudessa?

Anja Hiltunen - 23.11.2008 - 11:34:00

Tulevaisuuden asumista määrittävät monenlaiset, asujiin, ympäristöön, talouteen, energiaan ja ympäristöön liittyvät tekijät.

Kuopion yliopistossa tutkitaan muun muassa tulevaisuuden asumista. Yliopistossa on Suomen ainoa asumisen professuuri. Professori Anneli Juntto on vastikään saanut valmiiksi tulevaisuuden asumista koskevan raporttinsa.

Seuraavassa lainauksia raportista:

Asuntojen pitkä käyttöikä tekee tulevaisuuteen varautumisesta ja muutosten ennakoinnista välttämättömyyden. Kun monet tulevaisuuden kehityssuunnat ovat avoimia ja epävarmoja, asumisratkaisujen muutoskestävyyttä pitää lisätä. Muutoskestävyyttä tarvitaan niin asumisen fyysisissä ratkaisuissa kuin asunnonhankinnan ehdoissa ja asuntomarkkinoilla. Kun asumisen tarpeet monipuolistuvat, miten ratkaistaan painetta asunnon tilaratkaisujen muutostarpeisiin, monikäyttöhuoneilla vai yhä eriytyneemmillä tiloilla?

Suomessa asuntotuotanto on ollut viime vuosina kansanvälisesti runsasta. Asuntojen tuotantotarvetta lisää Suomessa ja muissa Pohjoismaissa vallitseva suhteellisen runsas syntyvyys verrattuna Etelä-Euroopan maihin tai EU:n uusiin jäsenmaihin. Vilkastuneen maahanmuuton ennakoidaan myös lisäävän asuntojen tuotantotarvetta.
Suomalaisen kaupungistumisprosessin keskeneräisyys, jatkuva aluerakenteen muutos, täyttymättömät asumistarpeet, toiveet tilavista ja paremmista asunnoista, vaatimustason nousu ja asuntokuntien koon jatkuva pieneneminen pitävät asuntojen tuotantotarvetta yllä nykyisellä tasolla lähivuosikymmeninä.

Myös asuntokanta muuttuu monimuotoisemmaksi tulevaisuudessa. Olemassa olevien, muussa käytössä olleiden rakennusten uusiokäyttö yleistyy, vanhoihin teollisuus- ja muihin rakennuksiin rakennetaan asuntoja. Palvelut voivat olla merkittävä ja kasvava kohde asumiskulutuksessa ja muodostaa ekologisen vaihtoehdon asumisen kehittämiselle. Puuttuvia asuinneliöitä voi korvata etenkin kaupunkiasunnoissa palveluilla. Esimerkiksi hotelleita on muutettu asunnoiksi, joissa asuntojen pientä kokoa korvaavat palvelut ja yhteistilat. Nähtäväksi jää liikkuvuuden lisääntyessä, tuleeko Suomeenkin liikuteltavia, siirrettäviä asuntoja (mobile homes) kuten Yhdysvalloissa, ja ovatko tällaiset asunnot joustavuuden ohella kyllin laadukkaita.

Kaavamaiseen perusmalliinsa kangistunut ja kaavoittunut rivitalotuotanto ei näytä täyttävän kuluttajien uusien vaihtoehtojen tarvetta. Tulisikin kehittää uusia ”hybridejä” talotyyppejä, joissa olisi sekä pientalomaisia että moniasuntoisia elementtejä ja joissa kysymys talotyypistä jäisi syrjään vähemmän tärkeänä, talotyyppi ei olisikaan ensimmäisenä asumista kuvaava ominaisuus.

Omakotiasumisen suosiokin voi kokea palautuksen maan pinnalle, kun uudesta tiiviimmästä omakotiasumisesta on enemmän kokemuksia, se ei välttämättä ole vaihtoehtona yhtä kilpailukykyinen ja houkuta kuluttajia. Myös yhteisomistettujen kiinteistöjen vaivattomuus ja palvelut miellyttävät monia. Yhdysvalloissa ja Australiassa tiiviimmät ”mixed housing” alueet ovatkin saaneet suosiota ja kaupunkikeskustojen vuokra-asuminen on houkutellut hyvätuloisia vuokralaisia. Asuinympäristön merkitys kasvaa tulevaisuudessa, asuinympäristöt erilaistuvat ja myös eriytyvät. Niin keskusta asuminen kuin hyvinkin luonnonläheinen asuminen ovat suosittuja.

Asutuksen rakenne ja päivittäinen liikkuvuus rakenteistavat uudelleen arkea. Koti laajenee liikkumisen kautta, autossa vietetään yhä enemmän aikaa. Suomalaisille kodin viihtyisyys ja kodikkuus oli asumisessa kaikkein tärkeintä vuonna 2005, tärkeämpää kuin toiseksi tärkeimpänä pidetty asumiskustannusten kohtuullisuus. Koti säilyy omana alueena ja turvapaikkana. Olen vuonna 2004 tulevaisuuden asumista koskevassa artikkelissani arvioinut myös sohvan säilyvän kodin muutoksesta huolimatta. Sijaitseeko sohva nimenomaisesti olohuoneessa vai monikäyttöhuoneessa tai -tilassa on jo epävarmempaa. Saunatkin näyttävät kuuluvan suomalaiseen asumiseen tulevaisuudessa, niitä rakennetaan lisää ja saunoja voi ehkä verrata modernin japanilaisen asuntorakentamisen perinne-elementtiin, tatamihuoneisiin. Toiminnallisesta perinteestä tulee uutta statusta. Jotain vanhaa, jotain uutta, niistä koostuu tulevaisuuden asuminen.

Anneli Juntto, 2008. Asumisen muutos ja tulevaisuus. Suomen ympäristö 33/2008, Ympäristöministeriö.

Kuuntele Anneli Junton haastattelu:

Kesto 16'01"

Haastateltavana:

• Tutkijaprofessori Anneli Juntto, Kuopion yliopisto