Joulukalenteri 12.12.2011

Toimitus - 12.12.2011 - 07:00:00

Kantin ja Radio Savon yhteisessä joulukalenterissa julkaistaan tarinoita joka päivä aina jouluaattoon saakka. Tarinat ovat kuopiolaisten Länsi-Puijon ja Pihkainmäen koulujen 4. ja 5. -luokkalaisten kirjoittamia. Yksi kunkin päivän tarinoista on myös kuultavana Radio Savon nettisivuilla ja lähetyksissä maanantaista perjantaihin (Kuopio 98,1 MHz, Iisalmi 96,5 MHz) Kuopion kaupunginteatterin näyttelijän lukemana.

Tämänkertaisten tarinoiden kirjoittajat ovat Ida Kräkin ja Jemina Siekkinen

Ida Kräkinin tarina nimeltä Jouluvaras on kuultavissa myös äänenä Radio Savon verkkosivuilla. Lukijana on Kuopion kaupunginteatterin näyttelijä Katri-Maria Peltola.

» Joulukalenterin etusivulle

Jouluvaras

Joulu lähestyy, ja työt Joulupukin pajalla ovat alkamassa. Pukille on tullut paljon kirjeitä lapsilta. Taika-tonttu asuu pienessä mökissä metsässä, ja sieltä on lyhyt matka Joulupukin pajalle. Eräänä aamuna Taika lähtee väsyneenä pajalle. Joulupukki on jo vastassa.
– Missä olet ollut? Kaikki muut tontut ovat jo töissä, Joulupukki kysyi.
– Mitä? Lähdin pajalle samaan aikaan kuin joka päivä! Miten se on mahdollista, Taika ihmetteli.
– Kello on puoli yhdeksän! Sinua on odotettu puoli tuntia, Joulupukki vastasi.

Taika-tonttu ja Joulupukki lähtivät ihmeissään omiin töihinsä.

– Missä ihmeessä olet ollut? olemme odottaneet sinua, yksi tontuista kysyi.

– Kotona. Kelloni on kai mennyt sekaisin tai jotain, Taika vastasi.
Kaikki olivat ihmeissään.

Illalla Taika meni väsyneenä kotiinsa. Seuraavana aamuna Taika oli jälleen myöhässä.
– Missä sinä olit? Olet taas myöhässä, Joulupukki sanoi.
– Mitä ihmettä? Lähdin samaan aikaan kuin aina, Taika vastasi.

Hän meni tonttujen pajaan tekemään lahjoja. Heti kun Taika meni kotiin, hän laittoi kellon oikeaan aikaan. Seuraavana aamuna hän olikin ajoissa pajalla, mutta siellä oli kaikki asiat sekaisin. Joulupukkia ei löytynyt mistään, ja myös toiset tontut olivat kadonneet, ja kaikki lahjat oli viety. Taika etsi joka paikasta, mutta ei löytänyt mitään tai ketään. Hän alkoi tehdä uusia lahjoja, mutta parin tunnin päästä pukki ja tontut tulivat pajalle.

– Missä te kaikki olitte? Taika kysyi hämmentyneenä.
– Miksi olet etuajassa, Muut ihmettelivät.
– Miten niin? Kello on kymmenen, Taika huudahti.
– Mutta missä lahjat ovat? Kun tulin tänne aamulla, lahjat olivat kadonneet! Taika sanoi.
– Sain kirjeen, jossa luki näin. Hyvä jouluväki, olen ottanut kaikki lahjat, ja sotkenut kaikkien kellot. Teidän kaikkien pitää antaa minulle lahja, niin palautan kaikki lahjat, jotka menevät lapsille. Joulupukki luki kirjeen ääneen.

– Voi ei! mitäs nyt tehdään, tontut hätääntyivät.
– Meidän pitää löytää kirjeen kirjoittaja ja tehdä hänelle lahjat, Taika sanoi.
– Etsitään jouluvaras, Kaikki huudahtivat yhteen ääneen.

Tontut alkoivat tehdä lahjoja kirjeen lähettäjälle. Lahjat valmistuivat ennätysajassa, koska tontut olivat niin innoissaan. Seuraavana päivänä he alkoivat etsiä kirjeen lähettäjää. He menivät kaupungin laidalle varhain aamulla etsimään Jouluvarasta.
– Mennään tuonne päin, yksi tontuista ehdotti.
– Ei vaan tuonne, Toinen tonttu ehdotti.
– Kirjeen mukaan hän asuu tuolla kadulla, Joulupukki sanoi.

Kylmässä ja pimeässä joulukuun aamussa he tarpoivat eteenpäin, ja lopulta he löysivät kirjeen lähettäjän kodin. Lähettäjä oli pitkä mies, joka oli pukeutunut hienoihin vaatteisiin.
– No niin, toitteko lahjat, mies kysyi.
– Kyllä, tässä ne ovat, tontut ojensivat vapisten lahjakassit miehelle.
– Miksi halusit tehdä näin, tontut kysyivät.
– Koska vihaan joulua! lahjat, laulut ja ällöt jouluruoat, yök, mies huusi.

Sitten hän palautti lasten lahjat. Jouluväki lähti ihmeissään ja helpottuneena takaisin pajalle, sillä he eivät olleet vielä koskaan tavanneet ihmistä, joka vihaisi joulua. Työt jatkuivat pajalla normaalisti, ja jouluna kaikki olivat onnellisia. Pajalla oli iloinen joulutunnelma, kun kaikki antoivat lahjoja toisilleen. Kun Joulupukki tuli jakamasta lahjoja lapsille, häntä odotti pajalla iloinen yllätys. Kaikilla oli lahja Joulupukille.
– Hyvää joulua kaikille, kaikki huusivat yhteen ääneen.

Ida Kräkin
Länsi-Puijon koulu 5. lk

Tonttujen jouluretki

Olipa kerran 3 tonttua nimiltään Jemina, Mira ja Noora. Jemina oli hauska ja oli aina edellä muita. Mira on joskus ujo, mutta kyllä hänkin osaa irroitella! Tytöillä oli koiranpentu nimeltään Timantti. Pikku tontut asuivat korvatunturilla pienessä karkkitalossa yhdessä sillä he olivat kolmoset. Kolmosia kutsuttiin karkkitontuiksi, koska he rakastivat herkkuja ja varsinkin suklaata. Tonttujen isä oli tietysti joulupukki ja tonttujen äiti oli tietysti joulupukin muori. Tontut kinusivat joka vuosi, että he pääsisivät mukaan joululahjojen jako kierrokselle. Tänä vuonna pikku tontut päättivät livahtaa reen kyytiin ja lähteä kierrokselle mukaan salaa.

22.12.2011.

Dadamdidamdom. Noora hyppeli virkeänä aamupalapöytään. Noora teki Miralle ja Jeminalle aamupalaksi vohveleita, kermavaahtoa ja mansikoita. Sitten Noora hyppeli herättämään unikeot heidän huoneeseen.
– Mmm… Tosi ihanaa vohvelia, Mira ja Jemina sanoivat samaan aikaan lumoutuneina syödessään aamupalaa.

Hau hau! kolmosten koira Timantti haukkui syödessään luun mutoista karkkikeppiä.
– Eeeii!, Mira kiljui.
– Se oli hienoin karkkini koko elämän aikana!
– Noh jos haluat vielä syödä tuon Timantin jättämän lopun, Noora naurahti.

Tytöt lähtivät pajalle tekemään joululahjoja. Toivomuksia oli jo tullut yli miljoona! Tontuilla oli iso urakka tehdä loput lahjat lapsille jouluaattoon mennessä.
– Tuo rengas tuohon tuo tuhon ja wola, Jemina kokosi autoa pikku Nikelle.
Tytöt tekivät Niken ja Roosan lahjat huolellisesi, että he olisivat tyytyväisiä lahjoihinsa.
– Olisi toosi kivaa mennä Niken ja Roosan luo antamaan niiden lahjat ja sanoa: Me tehtiin nämä lahjat teille, Mira haaveili niin kuin yleensä.

Tytöt menivät muutaman tunnin jälkeen syömään puuroa. Kun tytöt olivat matkalla syömään, lunta alkoi sataa.

– Wau, uskomatonta, ensilumi, Mira ja Noora sanoivat yhtä aikaa.
– Missä Jemina on, Noora kysyi Miralta huolestuneena.
– Tuollahan se kieli pitkällä yrittää saada lumihiutaleita suuhunsa, Mira nauroi.

Dojoing. Jemina törmäsi sähkötolppaan.
– Ai mun nenu murtui, Jemina parkaisi.
– Eikä ole, Noora ja Mira sanoivat yhtä aikaa taas kerran.

Tytöt hyppeli sisälle syömään nami puuroa. Puuron jälkeen tytöt menivät ulos, koska lunta satoi edelleen ja sitä oli jo viisi senttiä. He leikkivät ulkona hippaa ja muita hauskoja leikkejä. Tytöt väsähtivät, lähtivät sisälle hammaspesulle ja nukkumaan.. Mitähän huominen tuo tullessaan? kaikki tytöt miettivät mennessään lämpimän peiton alle.

23.12.2011.

– Herätkää jo, Jemina hyppi sängyllään yrittäen herättää Miraa ja Nooraa.
– No mitä nyt on tapahtunut, Mira kysyi.

Ulkona satoi ihan hirveästi lunta. Miran ja Nooran suut, loksahti auki.
– Noora kato joku enkeli juoksee tuolla ulkona, Mira sanoi.
– Ei se ole enkeli vaan Jemina jolla oli uusi valkoinen talvitakki, Noora nauroi.

Tytöt menivät mukaan ulos Jeminan kanssa, koska se näytti niin hauskalta. Pienen ulkona hyppelyn jälkeen tytöt menivät pajalle väkräämään lahjoja.

Jouluaatto 24.12.2011.

– Kivaa! Jouluaatto, tytöt huudahtivat aamulla kun heräsivät.

Noora hyppeli aamupalapöytään, teki aamupalan, vei Miralle ja Jeminalle, koska he vielä nukkuivat. Kun Mira ja Jemina virkosivat, he menivät ulos laittamaan porot valmiiksi.

– Isi.. saadaanko me tulla mukaan sille joululahjojenjakokierrokselle? Kun me tehtiin Niken ja Roosan lahjat tarkasti kun sinä kerroit sen tarinan heistä, Mira kysyi ujona.
– Ei käy, siitä seuraa vain harmia. Anteeksi lapseni, kasvakaa vielä pikkuisen, pukki sanoi.
– Lässyn lässyn. Miks meijän joka vuonna pitää vaan kasvaa ja kasvaa, Jemina tiuskaisi. Tytöt virnistivät salaperäisesti.
– Tehdään se salajuttu, Noora supatti.
– Okei, Mira huudahti.

Mira, Jemina ja Noora menivät porojenhoitopajaan harjaamaan porot valmiiksi lähtöön. Pukki, muori ja pikku tontut söivät. Kun tontut vielä söivät ja muori ja pukki menivät pakkaamaan lahjoja porojen rekeen. Tontut rupesivat suunnittelemaan salamatkaa.
– Tehdään pari piparia ja sitten mennään rekeen mahdollisimman salassa, Jemina kujeili. Kaikki virnistivät ja rupesivat tuumasta toimeen.

Kun piparit oltiin tehty tytöt pukivat ja menivät rekeen joka konsanaan pursusi lahjoja. Noora oli ottanut viltin jonka alle he kietoutuivat. Lahjakierros sai alkunsa jo aikaisin illalla. Kun pukki ja muori, tietämättä tontuista reessä olivat jo puolessavälissä matkaa. Seuraava talo oli Niken ja Roosan koti.

– Lälläläää, tytöt hyppäsivät reen takaosasta.
– Mitä te täällä teette, pukki ja muori kysyivät.
– Noh.. haluttiin tulla mukaan ja antaa Niken ja Roosan lahjat, Mira vaikersi.
– Kai se sitten on pakko jatkaa matkaa, pukki sanoi.

Reki laskeutui Niken ja Roosan talon päälle. Tontut hyppelivät iloisina reen takaosassa. Tontut ottivat Niken ja Roosan lahjat säkeistä. Tontut hyppäsivät savupiipusta sisään, mutta pukki ja muori päättivät mennä oven kautta.
– Kop kop. Onkos täällä kilttejä lapsia, pukki kysyi Nikeltä ja Roosalta tullessaan sisään.

Sitten tontut hyppäsivät savupiipusta lahjojen kera. Mira, Noora ja Jemina olivat ihan nokisia päästessään talon sisään.
– Tässä teidän lahjanne Nikke ja Roosa, tytöt antoivat lahjat lapsille todella iloisina.
– Mistä te tiesitte meidän nimemme, Roosa kysyi hämmentyneenä.
– Noh isi kertoi meille, että olitte olleet viime vuoden lahjakierroksen kilteimmät lapset.
– Ihan todellako? Haluatteko muuten piparia ja maitoa, Roosa kyseli onnellisena.
– Kyllä kyllä! Okei kyllähän se piparikin maistuisi näin jouluna, tytöt sanoivat.

Mira, Noora ja Jemina söivät piparit ja joivat maidot tyytyväisinä, kiittelivät ja sanoivat:
– Nähdään taas ensi vuonna!

Perhe palasi korvatunturille tonttulaan ja juhlivat jouluaattoa.

Jemina Siekkinen 5. lk
Pihkainmäen koulu

» Joulukalenterin etusivulle