Arsenikkia ja elohopeaa lääkkeenä!

Kari Salmela - 19.11.2008 - 14:20:00

Lääkkeen historia on pitkä. Ihminen on yrittänyt jo hyvin aikaisessa vaiheessa etsiä keinoja sairauksien oman terveytensä parantamiseksi.

Yksi pisimmän historian omaava lääkeaine on oopiumi. Myös elohopealla on pitkä historia.
- Elohopeaa on käytetty ainakin 4000 vuotta sitten. Sillä on sillä tavalla pitkä historia, että sen käyttö jatkui hyvin vilkkaana läpi vuosituhansien aina 1950-luvulle saakka, kertoo lääkelaitoksen ylilääkäri Veijo Saano.

- Viimeksi elohopeajohdannaisilla parannettiin aineenvaihduntaa.
Elohopea oli lääkkeenä hyvin pitkään, vaikka kysymyksessä on nyky-ymmärryksen mukaan lähinnä myrkky, sanoi Saano.
Eräässä vaiheessa lasten hampaiden puhkeamiseen oletettiin liittyvän terveydellisiä riskejä, niinpä lapselle annettiin hampaiden puhkeamisen aikaan elohopeaa että varmistettaisiin hänen terveenä pysyminen. Lopputulos oli päinvastainen.

Saano kertoo myös toisen esimerkin:
- Elohopeaa käytettiin myös kupan hoitoon. Se oli potilaalle varsin kivulias. Sanottiin, että yksi yö Venuksen kanssa saattaa merkitä loppuelämää Merkuriuksen kanssa.

- Elohopea aiheutti kuppapotilaalle kovaa syljen eritystä ja ripulia, mutta kansa katsoi, että se vain on hieno esimerkki lääkkeen voimakkuudesta kun kuona-aineet lähtevät kehosta. Potilaan kannalta hoito oli niin sietämätöntä, että se usein jäi kesken.
- Alkuperäinen käyttö, joka on ilmeisesti arabialaisesta kulttuurista peräisin, oli ulkoista käyttöä. Sen alueen viisaat varoittivat käyttämättä elohopeaa sisäisesti, mutta Euroopassa varoituksia ei huomioitu.

- Arsenikkia käytettiin myös lääkkeenä. Vielä 70-luvulla meillä oli niin sanottuja vahvistavia lääkkeitä, joissa oli mm. vitamiinia, hivenaineita ja arsenikkia. Uskottiin vielä silloin, että jos näitä voimakkaita aineita laitetaan hyvin pieninä annoksina, ne vahvistavat.

Nyt arsenikkia löytyy erään syöpälääkkeen komponenttina.

Omaa tuloaan oopiumin rinnalle lääkeaineeksi tekee kannabis. jota haluttaisiin käyttää kipulääkkeenä.

Kulttuureissa, joissa ei kirjoitustaitoa ollut, tieto lääkeaineiden käytöstä jatkoi sukupolvelta toiselle niin sanottuna hiljaisena tietona.

- Usein lääkeaineiden käyttöön vaikuttivat myös aivan ulkoiset seikat kuten lääkeaineen olemus. Jos se heijasteli ihmisten tulkinnan mukaan jotain voimaa, niin kuin tiikerin luu kiinalaisessa perinnelääkinnässä. Tai oli salaperäisiä voimia kuten yksisarvisen sarvesta tehty aine. Yksisarvista ei ollut olemassakaan, mutta jauhetta myytiin runsaasti ja kauan, kertoo Saano.

- Vaikka jollakin aineella ei olisi mitään hyötyvaikutuksia ollutkaan, siihen saatettiin luottaa satoja vuosia.

Saanon haastattelussa seilataan lääkehistorian syövereissä, joista löytyy elohopean, käärmemyrkkyjen, intiaanien nuolimyrkkyjen lisäksi arsenikkiakin.

kuuntele Kesto 18'22"

 


Haastateltavan kuva: Lääkelaitos

Haastateltavana:

  • Ylilääkäri Veijo Saano, Lääkelaitos

Tämä sivu on arkistoitu.

Uusimman materiaalin löydät Kantin etusivulta.

Footer