UV-mittaukset tarkemmiksi   Tietoa UV-säteilystä saadaan sekä satelliittimittausten että maanpintamittausten avulla. Maanpintamittarit mittaavat suoraan UV-säteilyn määrää, mutta mittaaminen on työlästä ja tarkkoihin tuloksiin pääseminen on vaikeaa. Satelliittimittaukset eivät sen sijaan mittaa suoraan UV-säteilyn määrää, vaan UV-säteilyn määrä saadaan laskennallisesti. Tähän tarkoitukseen on kehitetty useita menetelmiä. Menetelmät ovat kuitenkin vielä puutteellisia ja epävarmoja.         Satelliittimittauksista saadaan koko maapallon kattavaa aineistoa. Ilmatieteen laitoksen tutkija Antti Arolan väitöstyö tutkii maahan tulevan UV- säteilyn määrän vaihteluja ja määrään vaikuttavia tekijöitä. Väitöksessä on myös etsitty keinoja, miten parantaa arvioita maahan tulevista UV- säteilymääristä. Väitös on viime vuonna aloittaneen Ilmatieteen laitoksen Kuopion yksikön ensimmäinen väitöstyö. Mutta aluksi UV-säteilyn saloihin. Mitä on UV-säteily, tutkija Antti Arola? Kesto 3'19"   Tutkija Antti Arola       Pienhiukkaset vaikuttavat yllättävän paljon mittauksiin. Lisäksi UV-säteilyn mittauksia hankaloittavat yläilmakehän otsonimäärä, pilvisyys ja lumipeite. Tutkija Antti Arolan väitöskirjatutkimuksen mukaan UV-säteilyn määrä vähenee maan pinnalla, kun otsonipitoisuus tai pilvisyys kasvaa. Lumipeite puolestaan kasvattaa UV-säteilyn määrää. Väitöstyössä kehitettiin menetelmä, jolla voidaan arvioida näiden eri tekijöiden vaikutusta UV- säteilyn vaihteluun. Menetelmää sovellettiin kahdessa kohteessa; Sodankylässä ja Kreikan Thessalonikissa. Tekijöitä, jotka aiheuttavat tätä vaihtelua, on tutkittu suhteellisen vähän. Aikasarjoista havaittiin, että otsonimäärän muutokset vaikuttavat eniten UV- säteilyn kuukausikeskiarvojen vaihteluun. Suurimmillaan otsonimäärä aiheutti lähes sadan prosentin vaihtelun UV-säteilyn kuukausikeskiarvoissa. Pilvisyyden vaikutukselle vastaava luku oli 40 prosenttia.         Uusi menetelmä paransi selvästi satelliittilaskelmia. Vertailuissa huomattiin myös, että puhtailla alueilla, kuten Uuden Seelannin maaseudulla, vastaavuus oli selvästi parempi kuin Euroopan ja Pohjois-Amerikan kaupunkialueilla. Tämän oletettiin johtuvan siitä, että satelliittimenetelmissä ei ole riittävästi otettu huomioon ilmakehässä olevien pienhiukkasten säteilyä vaimentavaa vaikutusta. Tämäkin oletus todistettiin paikkansapitäväksi ja kehitettiin ensimmäinen versio menetelmästä virheen korjaamiseksi. Pienhiukkasten vaikutus on kuitenkin yksi suurimmista, sanoo Antti Arola. Kesto 7'02"       Pohjolassa kiinnostaa tietysti lumen vaikutus UV-säteilymittauksiin. Arolan tutkimuksessa verrattiin satelliittilaskelmia maanpintamittauksiin ja huomattiin, että lumipeitteen aikana satelliittiarviot olivat systemaattisesti maanpintamittauksia pienempiä. Tämä antoi aiheen olettaa, että lumen heijastavuuden vaikutusta UV-säteilyn määrään ei huomioida satelliittimenetelmissä riittävästi.       Väitöksessä kehitettiin uusi laskentamenetelmä, jolla lumipeitteen heijastavuus voitaisiin ottaa paremmin huomioon.   Kesto 4'58"       Suurta yleisöä Antti Arola kuitenkin rauhoittelee: Kansalaisille kerrotut UV-säteilyarvot ovat täysin luotettavia.   Kesto 3'03" Toimittaja: Kari Salmela Haastateltavana: Tutkija Antti Arola, Kuopion yliopisto 31.3.2006