Mitä kuuluu vai kuuluuko mitään?

Anne Heikkinen - 7.11.2013 - 10:51:52

KYSin Kuulo- ja tasapainokeskuksen äänikenttähuoneessa maailma hiljenee. Olo on samanlainen kuin kömpisi sisään lumilinnaan; taustalla kohiseva häly vaimenee ja tila tiivistyy tiukaksi paketiksi. Olo tuntuu jopa hiukan ahdistavalta.
– Aistimme ympäristöämme vahvasti myös kuulon kautta, kuulo ikään kuin antaa käsityksen, missä tilassa olemme. Täällä saattaa tuntua ehkä hieman ahdistavalta, sillä kaiku puuttuu ja ajattelemme tilan kaiun kautta, selittää audiologi Antti Hyvärinen.

Hyvä kuulo kuuluu niihin asioihin, joiden tärkeyden huomaa vasta kun sen kanssa tulee ongelmia. Heinäsirkan siritys katoaa kesäisestä peltomaisemasta, linnut hiljenevät kesä kesän jälkeen ja keskustelukumppanin puhe puuroutuu muminaksi.
– Tyypillisesti matalat äänet eivät enää kuulu hyvin, toisaalta korkeat äänet häviävät. Alkaa olla hankalaa saada selvää ihmisten puheesta, sillä konsonanttierottelu heikkenee. Hankaluutena on, että ihminen tottuu pikkuhiljaa etenevään kuulovikaan.

Kuulo- ja tasapainokeskuksessa tehdään kuulon kuntoutusta vauvasta vaariin.
– Meillä on kuuloseulontaa ihan pienille vauvoille, tutkimme kaikki kuulovikaepäillyt lapset, aikuiset ja ikäihmiset. Teemme diagnostiikkaa mikä kuulovika on ja minkä tyyppinen se on ja mietimme hoitovaihtoehtoa. Teemme myöskin operatiivista hoitoa sellaisissa tapauksissa, missä kuuloa pystytään leikkauksella kuntouttamaan. Suurin potilasryhmä tulee perinteisestä kuulokojekuntoutuksesta, Antti Hyvärinen toteaa.

Kuuntele Hyvärisen haastattelu kokonaisuudessaan:

Kesto 15'50"