Psyykkiset
ja fyysiset dissosiaatio-oireet tunnistetaan meillä
huonosti
Dissosiaatiolla tarkoitetaan sitä, että
henkilö ei kykene yhdistämään
ajatuksiaan, tunteitaan, muistojaan tai aistihavaintojaan
mielekkääksi kokonaisuudeksi. Psykologisia
dissosiatiivisia oireita voivat olla muun muassa
psyykkisistä tekijöistä johtuva
muistinmenetys, oman itsen tai ympäristön
kokeminen vieraana tai outona tai identiteetin
hajoamisen kokemukset.
Dissosiaatio voi ilmetä myös somatoformisina
eli ruumiillisina oireina, kuten kouristuksina,
äänen tai näön menetyksenä
tai muina motorisen toiminnan tai aistimisen häiriöinä.
Dissosiaatio on ymmärretty mielen adaptiiviseksi
eli suojaavaksi ja sopeutumista mahdollistavaksi
reaktioksi mielen tasapainoa uhkaaville voimakkaille
kokemuksille.
Vs. apulaisylilääkäri Päivi
Maaranen osoitti väitöskirjassaan, että
dissosiatiiviset oireet ovat yleisiä pohjoissavolaisessa
yleisväestössä. Sairaalloista psykologista
dissosiaatiota esiintyi 3,4 prosentilla ja ruumiillisina
oireina ilmenevää dissosiaatiota 9,4
prosentilla kyselyyn vastanneista. Kolmen vuoden
seurantatutkimuksen perusteella psykologiset dissosiaatio-oireet
olivat kuitenkin
|
|
|
Vs. apulaisylilääkäri
Päivi Maaranen |
pysyviä alle kolmasosalla niistä, joilla
oli alkuvaiheessa runsaasti oireita. Pysyvä
korkea dissosiaatio oli yhteydessä masennusoireisiin
ja itsemurha-ajatuksiin. Dissosiaation mittaamiseen
käytettiin kyselyä, johon tutkittavat
vastasivat itse. Tutkittavia oli 3000.
Tutkimuksen mukaan iällä ei ollut merkittävää
vaikutusta, mutta nuorilla erityisesti psykologista
dissosiaatiota esiintyi enemmän kuin vanhemmilla.
Dissosiaatio-oireet olivat yhtä yleisiä
miehillä ja naisilla.. Dissosiaatioon yhteydessä
olevina taustatekijöinä nousivat esille
alkoholinkäyttö, huono taloudellinen
tilanne ja alentunut työkyky. Yksin asuvilla,
eronneilla tai leskillä dissosiaatio oli
yleisempää kuin parisuhteessa elävillä.
Psykiatriset muuttujat aleksitymia, masennus ja
itsetuhoisuus olivat poikkileikkaustutkimuksessa
voimakkaasti yhteydessä sairaalloiseen psykologiseen
dissosiaatioon.
Ruumiillisina oireina ilmenevään dissosiaatioon
yhteydessä olevia tekijöitä olivat
työttömyys, alentunut työkyky ja
huono taloudellinen tilanne. Lapsuuden ajan haitallisilla
kokemuksilla, erityisesti lapsen fyysisellä
rankaisemisella, oli yhteys ruumiillisina oireina
ilmenevään dissosiaatioon. Psykologisen
ja somatoformisen dissosiaation väillä
havaittiin olevan merkittävä yhteys.
Pysyvä korkea dissosiaatio oli yhteydessä
masennusoireiden lisääntymiseen seuranta-aikana,
itsetuhoisuuteen, nuoreen ikään, alentuneeseen
työkykyyn ja tupakointiin. Dissosiaatio-oireiden
tunnistaminen samanaikaisten depressio-oireiden
ja itsemurha-ajatusten yhteydessä tulisi
ottaa huomioon myös käytännön
potilastyössä.
![kuuntele](../../../../elements/real_image2.gif) ![kuuntele](../../../../elements/mp3_icon.gif) |
Kesto 16'25" |
|