Arkinen elämä ja aherrus menevät hetkessä sekaisin kun läheinen omainen kuolee. Edessä on sekä hurja määrä käytännön järjestelyjä että voimia kuluttava surutyön prosessi.

Pastori Heikki Hyvärinen toteaa, että suruun kannattaa suhtautua vakavasti ja antaa sille aikaa. Surematta jäänyt suru tulee vastaan ennemmin tai myöhemmin esimerkiksi mielenterveyden pulmina.
– Suru on työtä. Täytyy pitää itsestään huolta, pitää kiinni rutiineista, syödä ja nukkua, jotta jaksaa surra. Suru vie voimat ja kuluttaa.

Heikki Hyvärinen kohtaa työssään pappina lukemattoman määrän surevia omaisia. Hänen mielestään hautajaiset ovat tarpeellinen siirtymäriitti surusta kohti valoa.
– Monesti heti läheisen kuoleman jälkeen tulee kova toiminnan tarve ja ei pystytä rauhoittumaan ennen kuin kaikki käytännön asiat on sovittu. Hautajaisilla on iso merkitys, silloin hyväksymisen prosessi on alkuvaiheessa ja sen jälkeen suru voi alkaa.

Kuuntele haastattelu:

kuuntele Kesto: 26’13”

Vastaa