Ilmastonäkökohdat olisi syytä sisällyttää konkreettisemmin mukaan ympäristövaikutusten arviointimenettelyyn toteavat ympäristövaikutusten arviointimenettelyä arvioineet asiantuntijat. Ympäristövaikutusten arviointi (YVA) on lakisääteinen menettely, jossa selvitetään järjestelmällisesti suurten ympäristönkäyttö- ja rakennushankkeiden ympäristövaikutuksia ennen lupapäätösten tekemistä.

Syyskuussa 2018 päättyneessä Suomen Akatemian rahoittamassa kärkihankkeessa YVA-oikeus murroksessa analysoitiin ympäristövaikutusten arvioinnista annettua sääntelyä sekä tuettiin sen kehittämistä ja käytännön soveltamista.

Ympäristötavoitteiden näkökulmasta YVA-lainsäädäntöön jäi tutkimuksen mukaan kaksi olennaista kehittämisaluetta. Hankkeessa tunnistettiin ensinnäkin tarve sisällyttää ilmastonäkökohdat (hillintä ja sopeutuminen) konkreettisemmin ympäristövaikutusten arviointiselostuksen sisältövaatimussäännöksiin ja toiseksi tarve vahvistaa hankkeiden tosiasiallisten vaikutusten seurantaa koskevia vaatimuksia sekä YVA-lainsäädännössä että lupalaeissa.

Ilmastonäkökohtien mainitsematta jättämistä arviointiselostuksen sisältövaatimuksissa voidaan hankkeen mukaan pitää puutteena myös EU-oikeuden tehokkaan täytäntöönpanon näkökulmasta. Seurannan osalta tutkimuksesta ilmenee, ettei nykylainsäädäntö varmista systemaattista ympäristövaikutusten tarkkailua hankkeiden toteuttamisvaiheessa. Hanketta johtanut ympäristöoikeuden professori Ismo Pölönen mainitsee puutteeksi myös sen, ettei tarkkailujen piiriin kuuluvia seurantaraportteja edellytetä julkaistavan eikä esimerkiksi päästöjen seurannoista tehdä useinkaan selkeitä päätelmiä ja yleistajuisia tiivistelmiä.

YVA-lainsäädännön vuoden 2017 kokonaisuudistusta arvioinnin osalta hankkeessa päädyttiin toteamaan, että uudistuson tavoitteisiinsa (ympäristöllisen vaikuttavuuden parantaminen ja menettelyn sujuvoittaminen) suhteutettuna pääosin onnistunut. Ympäristötavoitteiden kannalta olennaisin parannus koskee säännöksiä viranomaisen perustellusta päätelmästä. Aikaisemmin YVA-yhteysviranomaiselle ei ollut asetettu vaatimusta laatia itse päätelmiä hankkeen ympäristövaikutuksista.

YVA-lainsäädännön kokonaisuudistuksen päämääränä olleen sujuvoittamisen osalta keskeisin muutos koski hankkeen mukaan merkittävyyskynnyksen sisällyttämistä YVA-asiakirjojen sisältövaatimuksiin. Merkittävyyskynnyksen kautta YVA-lainsäädäntö ohjaa aikaisempaa selkeämmin kohdistamaan tarkastelut olennaisiin vaikutuksiin. Toisaalta uudistus teki YVA:sta menettelyllisesti raskaamman instrumentin. Tämä johtuu uudesta perustellun päätelmän ajantasaistamissääntelystä sekä samanaikaisesta pyrkimyksestä ohjata YVA-menettely päättymään lupamenettelyyn nähden aikaisin.

Hankkeen toteutuksessa pyrittiin huomioimaan kaikki alan toimijat. Siinä tuotettiin käsikirja YVA-menettelyn työtehtävissään kohtaaville viranomaisille ja yrityksille sekä uusia lainsäädäntömalleja ja sääntelyvaihtoehtojen vaikutusten arviointeja lainsäätäjälle. Näitä täydentää hankkeessa laadittu kuvitettu YVA-opas, joka on suunnattu erityisesti YVA-menettelyyn ensimmäistä kertaa osallistuville kansalaisille ja yhdistyksille.

Vastaa