Humanistinen ammattikorkeakoulu ja Kela ovat selvittäneet sisäkorvaistutteita käyttävien lasten ja nuorten kuntoutus- ja tulkkauspalveluiden toteutumista ja tulevaisuuden tarpeita. Sisäkorvaistutteen saaneita lapsia ja nuoria ei tästä näkökulmasta ole aiemmin juurikaan tutkittu. Nyt tehdyssä tutkimuksessa pyrittiinkin saamaan tutkimukseen mukaan kokonainen ikäluokka.

Sisäkorvaistutteiden asentaminen lapsille on kohtalaisen nuori ilmiö, joka muuttaa voimakkaasti kuulovammaisten tarvetta kuntoutukselle ja tulkkauspalveluille.
– Tämä on kohtalaisen uusi ryhmä. 90-luvulta on lähdetty tekemään sisäkorvaistutteita, ja tämä päämassa on aika nuoria, parikymppisiä ja vielä nuorempia, toteaa tutkimusjohtaja, yliopettaja Liisa Martikainen Humanistisesta ammattikorkeakoulusta.

Aiemmin sisäkorvaistutteita on asennettu lähinnä sellaisille aikuisille, jotka ovat menettäneet kuulonsa aikuisiässä. Näin he ovat siis ikään kuin saaneet takaisin kuulon jonka he ovat menettäneet. Suurin osa sisäkorvaistutteen saaneista lapsista sen sijaan on ollut jo syntymästään saakka huonokuuloisia tai kuuroja.
– Ilmiö hivenen muuttuu myös ajan myötä, nämä tutkimuksessa mukana olleet lapset ovat saaneet istutteen pääasiassa yhteen korvaan, uudet sukupolvet saavat istutteen kahteen korvaan.

– Toki kahteen korvaan saatu sisäkorvaistute merkitsee kuulemisen ja kommunikaation kannalta vielä jotain muuta lisää, mutta silti se ei edelleenkään tarkoita, että näistä lapsista tulisi täysin kuulevia, Martikainen painottaa.

Oli istutteita sitten yksi tai kaksi, onkin olennaista tietää millaista tukea ja kuntoutusta tarvitaan. Juuri tästä syystä Humanistisessa ammattikorkeakoulussa nähtiin tärkeäksi lähteä tutkimaan asiaa.
– Maallikko ajattelee, että kun lapsi saa sisäkorvaistutteen, hänestä tulee kuuleva. Sen hahmottaminen, mitä se todella merkitsee. Niin loistava kuin sisäkorvaistute onkin,
se ei tarkoita samaa asiaa kuin että minä syntynyt kuulevana kuulen kaiken.

Näin meidän tarvitseekin ymmärtää paremmin, mitä lapsi kuulee, miten lapsi kuulee, miten esimerkiksi ympäristö tai äänen suunta vaikuttaa kuulemiseen. Joissain olosuhteissa istutetta ei myöskään voi käyttää lainkaan, esimerkiksi saunassa tai uidessa. Näin myös erilaisten kommunikaatiomuotojen tarve puheen rinnalla säilyy.
– Hän ei siinä mielessä taikatempusta muutu kuulevaksi lapseksi. Jos tätä ei huomioida, lapselle voi tulla ilmiöitä, asioita, oppimiseen tai kaveripiiriin liittyviä asioita joita aikuinen ei havaitse.

Kuuntele Martikaisen haastattelu kokonaisuudessaan:

kuuntele Kesto 28’23”

Vastaa